Kestävä kehitys ja vastuullisuus ovat nousseet merkittäviksi teemoiksi liiketoiminnassa ja yhteiskunnassa. Blogisarjan ensimmäisessä osassa todettiin, että tämä muutos on laajentanut raportointikenttää merkittävästi. Tämän laajenemisen myötä on alettu raportoida taloudellisten asioiden lisäksi myös organisaatioiden vaikutuksista ympäristöön ja sosiaalisiin näkökulmiin.

Organisaatiot ympäri maailmaa ovat yhä tietoisempia ympäristönsuojelun, sosiaalisen vastuun ja hyvän hallintotavan (ESG) merkityksestä. Tämä kehitys on johtanut monien standardien ja lainsäädännön luomiseen, jotka ohjaavat organisaatioiden toimintaa ja raportointia. Tässä blogissa tarkastellaan näiden standardien ja lainsäädännön vaikutuksia organisaatioiden raportointiin.

Kestävän kehityksen standardit

Monet standardit ja viitekehykset ovat tärkeitä työkaluja organisaatioille, jotka haluavat raportoida kestävyystoimistaan. On hyvä huomioida, että kaikki standardit eivät vielä koske kaikkia organisaatioita. Kuitenkin nämä tulevat jossain vaiheessa välttämättömiksi kaikille, joten suositellaan aloittamaan niiden suunnittelu ja ymmärtäminen hyvissä ajoin. Seuraavassa on muutamia keskeisiä standardeja:

GRI-standardi (Global Reporting Initiative):

GRI on yksi maailman tunnetuimmista kestävän kehityksen raportointiviitekehyksistä. Se tarjoaa organisaatioille selkeät ohjeet ympäristöön, sosiaalisiin asioihin ja hallintoon liittyvien tietojen raportointiin. GRI-standardien avulla organisaatiot voivat tuottaa vertailukelpoisia ja luotettavia raportteja, jotka vastaavat sidosryhmien odotuksiin.

SASB-standardit (Sustainability Accounting Standards Board):

SASB kehittää toimialakohtaisia standardeja, jotka auttavat organisaatioita raportoimaan kestävyystoiminnastaan sijoittajille merkityksellisellä tavalla. SASB-standardit keskittyvät taloudellisesti merkittäviin kestävyysaiheisiin, jotka voivat vaikuttaa yrityksen taloudelliseen suorituskykyyn.

TCFD-suositukset (Task Force on Climate-related Financial Disclosures):

TCFD:n suositukset tarjoavat viitekehyksen ilmastonmuutokseen liittyvien taloudellisten riskien ja mahdollisuuksien raportointiin. Suositukset kannustavat yrityksiä arvioimaan ja ilmoittamaan, miten ilmastonmuutos voi vaikuttaa niiden liiketoimintaan ja taloudelliseen tilanteeseen.

UN Global Compact:

UN Global Compact on viitekehys, jonka avulla organisaatiot voivat sitoutua YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin (SDG). Se kannustaa yrityksiä ja muita organisaatioita noudattamaan kymmentä periaatetta, jotka liittyvät ihmisoikeuksiin, työelämän normeihin, ympäristönsuojeluun ja korruption torjuntaan.

International Organization for Standardization (ISO):

ISO kehittää ja julkaisee kansainvälisiä standardeja, jotka kattavat laajan valikoiman aloja, mukaan lukien teknologia, turvallisuus, ympäristö ja elintarviketurvallisuus. Näiden standardien tarkoituksena on parantaa tuotteiden, palveluiden ja järjestelmien laatua, turvallisuutta ja tehokkuutta sekä helpottaa kansainvälistä kauppaa ja yhteistyötä. Suomessa tästä vastaa Suomen Standardoimisliitto SFS.

Nordic Sustainability Reporting Standard (NSRS):

NSRS ohjaa yrityksiä raportoimaan ympäristöön, sosiaaliseen vastuuseen ja hallintotapaan (ESG) liittyviä tietoja. NSRS pyrkii yhtenäistämään ja selkeyttämään kestävän kehityksen raportointikäytäntöjä, jotta eri sidosryhmät, kuten sijoittajat ja kuluttajat, voivat paremmin vertailla organisaatioiden suoriutumista kestävän kehityksen näkökulmasta. Standardi korostaa läpinäkyvyyttä, vastuullisuutta ja raportoinnin vertailukelpoisuutta Pohjoismaissa toimivien yritysten kesken.

Voluntary Sustainability Reporting Standard (VSRS):

VSRS on ohjeistus, jota organisaatiot voivat vapaaehtoisesti noudattaa raportoidessaan toiminnastaan kestävän kehityksen näkökulmasta. VSRS auttaa yrityksiä tuomaan esiin, miten ne huomioivat ympäristöön, yhteiskuntaan ja talouteen liittyvät tekijät liiketoiminnassaan. Sekä VSRS että NSRS ovat työkaluja, jotka on tarkoitettu avustamaan pienempiä organisaatioita.

Lainsäädäntö ja sääntely

Monet maat ja alueet ovat ottaneet käyttöön lainsäädäntöä ja sääntelyä, jotka vaativat organisaatioita raportoimaan kestävyys- ja vastuullisuustoimistaan. Tässä muutamia esimerkkejä:

EU:n Taksonomia-asetus:

EU:n Taksonomia-asetus on osa Euroopan unionin kestävän rahoituksen toimintasuunnitelmaa. Sen tarkoituksena on luoda yhtenäinen luokitusjärjestelmä kestävälle taloudelliselle toiminnalle. Asetus määrittelee, millaisia investointeja voidaan pitää ympäristön kannalta kestävinä. Tavoitteena on ohjata sijoituksia kohti kestävämpiä hankkeita ja estää ns. viherpesua, jossa organisaatiot tai rahoituslaitokset esittävät toimintansa ympäristöystävällisempänä kuin se todellisuudessa on. Taksonomian avulla pyritään myös edistämään EU:n ilmasto- ja ympäristötavoitteiden saavuttamista vuoteen 2030 mennessä.

CSRD-direktiivi (Corporate Sustainability Reporting Directive):

CSRD-direktiivi on Euroopan unionin asetus, joka edellyttää organisaatioilta laajempaa ja tarkempaa raportointia kestävyydestä ja vastuullisuudesta. Se laajentaa nykyistä organisaatiovastuullisuusraportointia koskevaa NFRD-direktiiviä (Non-Financial Reporting Directive). CSRD-direktiivin tavoitteena on parantaa organisaatioiden vastuullisuusraportoinnin laatua, vertailukelpoisuutta ja läpinäkyvyyttä, jotta sidosryhmät voivat paremmin arvioida organisaatioiden kestävyyttä ja vastuullisuustoimia. Direktiivi koskee kaikkia suuria yrityksiä sekä listattuja pk-yrityksiä ja vaatii yrityksiä raportoimaan muun muassa ympäristövaikutuksista, sosiaalisista tekijöistä ja hallintotavoista (ESG-tekijät).

• European Sustainability Reporting Standard (ESRS)

ESRS on Euroopan unionin asettamat standardit, jotka määrittävät yrityksille pakolliset kestävyyden raportointivaatimukset. ESRS kehitettiin osana EU:n kestävän rahoituksen agendaa ja CSRD-direktiiviä. Standardit kattavat laajasti erilaisia kestävyyden osa-alueita, kuten ympäristövaikutukset, sosiaaliset tekijät ja hyvän hallintotavan käytännöt, kuten riskienhallintaan ja sisäiseen tarkastukseen. Verrattuna CSRD-direktiiviin, ESRS määrittelee raportoinnin konkreettisemman sisällön.

Yhdysvaltojen SEC:n ESG-säännökset:

Yhdysvaltain arvopaperimarkkinaviranomainen SEC (Securities and Exchange Commission) on asettanut sääntöjä, jotka liittyvät ympäristöön, yhteiskuntaan ja hallintotapaan (ESG, Environmental, Social, and Governance). Nämä säännökset edellyttävät, että julkisesti noteeratut yritykset raportoivat ESG-tekijöihin liittyvistä tiedoista, jotta sijoittajat voivat arvioida yritysten kestävyyttä ja vastuullisuutta. SEC:n ESG-säännökset keskittyvät erityisesti seuraaviin alueisiin:

• Ilmastoraportointi: Organisaatioiden on annettava tietoa ilmastoriskeistä ja niiden vaikutuksesta liiketoimintaan, mukaan lukien hiilidioksidipäästöt ja ilmastonmuutoksen aiheuttamat taloudelliset riskit.
• Inhimillinen pääoma: Raportoinnin on sisällettävä tietoa työntekijöiden monimuotoisuudesta, työoloista, palkkauksesta ja koulutuksesta.
• Yritysten hallintotapa: Organisaatioiden on ilmoitettava hallintotapaan liittyvistä käytännöistä, kuten johtajien palkitsemisesta, hallituksen kokoonpanosta ja eettisistä ohjeista.

Yritysvastuudirektiivi (Corporate Sustainability Due Diligence Directive; CSDDD):

Yritysvastuudirektiivi on Euroopan unionin säätämä laki, joka asettaa suurille yrityksille velvollisuuden kartoittaa, estää, lieventää ja korjata ihmisoikeuksiin ja ympäristöön kohdistuvia haitallisia vaikutuksia liiketoiminnassaan ja arvoketjuissaan. Direktiivi edellyttää yrityksiltä:

• Riskien tunnistaminen ja arviointi: Yritysten on jatkuvasti tunnistettava ja arvioitava todellisia ja potentiaalisia haittavaikutuksia ihmisoikeuksille ja ympäristölle.
• Ennaltaehkäisy- ja lieventämistoimet: Yritysten on toteutettava toimia näiden riskien ennaltaehkäisemiseksi ja lieventämiseksi.
• Seuranta ja raportointi: Yritysten on seurattava due diligence -prosessien tehokkuutta ja raportoitava vuosittain julkisesti.
• Sidosryhmien kuuleminen: Yritysten on konsultoitava asianomaisia osapuolia, kuten työntekijöitä, yhteisöjä ja kansalaisjärjestöjä.
• Korjaavat mekanismit: Yritysten on luotava tai osallistuttava mekanismeihin, jotka tarjoavat korvauksia haittavaikutuksista kärsiville.

Jokaisesta näistä standardeista ja direktiiveistä voisi kirjoittaa oman blogin. Tarkoituksena ei kuitenkaan ollut käydä näitä yksityiskohtia läpi, vaan saada kokonaiskuva siitä, miten uudet standardit ja lainsäädäntö ovat vaikuttaneet raportointiin. Sillä kestävän kehityksen ja vastuullisuuden standardit sekä lainsäädäntö ovat muuttaneet organisaatioiden raportointikäytäntöjä merkittävästi. Ne lisäävät läpinäkyvyyttä, parantavat vertailukelpoisuutta ja kannustavat organisaatioita integroimaan vastuullisuusnäkökulmat toimintaansa. Tarkoituksena näillä erilaisilla raportoinneilla ei ole kertoa vastuullisuudesta, vaan kehittää siihen liittyviä asioita. Raportointi toimii työkaluna nykyisen tilanteen ymmärtämiseksi ja parannuskohteiden löytämiseksi. Näin raportoinnilla voidaan turvata tulevaisuus seuraaville sukupolville. Organisaatiot, jotka omaksuvat nämä standardit ja lainsäädännön vaatimukset, voivat parantaa mainettaan, saavuttaa kilpailuetua ja edistää kestävämpää tulevaisuutta.

Kestävän kehityksen ja vastuullisuuden raportoinnin merkitys kasvaa jatkuvasti, ja organisaatioiden on tärkeää pysyä ajantasalla uusista vaatimuksista ja käytännöistä. Tämä auttaa niitä vastaamaan sidosryhmien odotuksiin ja varmistamaan pitkäjänteisen menestyksen kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti.

Blogisarjamme jatkuu! Seuraavalla kerralla käsittelemme muun muassa teknologioiden roolia, sidosryhmien vaikutusta, pitkän aikavälin hyötyjä ja sitä, mitä nämä tähän mennessä käsitellyt asiat merkitsevät tulevaisuudessa. Kannattaa pitää silmät auki!