Tie läpi metsän

Kestävyys ja vastuullisuus ovat nykyään olennaisia tekijöitä yritysten ja organisaatioiden toiminnassa. Ne eivät ainoastaan edistä ympäristön ja yhteiskunnan hyvinvointia, vaan myös parantavat yritysten ja organisaatioiden mainetta ja kilpailukykyä. Tässä blogikirjoituksessa käsittelemme viisi keskeistä strategiaa, niiden tavoitteet ja vastaavat mittarit, joilla yritykset ja organisaatiot voivat integroida kestävyyden ja vastuullisuuden toimintaansa: riskienhallinnan strategia, kustannustehokkuuden strategia, erottautumisen strategia, missiolähtöinen strategia ja muutosagentin strategia.

Tässä käsitellyt strategiat on lainattu Sitran vastuullisuuden tulevaisuutta koskevasta selvityksestä. Tämän blogin tarkoituksena ei ole esitellä uusia strategioita, vaan tarjota tavoitteita ja mittareita näille eri strategioille. Kestävyys- ja vastuullisuusstrategioiden onnistumisen arvioimiseksi on tärkeää asettaa selkeät tavoitteet ja mittarit, jotta organisaatiot voivat siirtyä kohti kestävän kehityksen raportointiin keskittymistä.

1. Riskienhallinnan strategia

Riskienhallinta on tärkeä osa kestävyysstrategiaa. Tämä strategia keskittyy tunnistamaan ja vähentämään kestävyyteen liittyviä riskejä, kuten ilmastonmuutoksen vaikutuksia, resurssipulan uhkaa tai lainsäädännön muutoksia. Yritykset voivat käyttää ympäristö- ja sosiaaliriskien arviointeja ennakoimaan ja hallitsemaan mahdollisia uhkia. Tämä ei ainoastaan suojaa yritystä taloudellisilta menetyksiltä, vaan myös vahvistaa sen mainetta luotettavana ja vastuullisena toimijana.

Tavoitteet:

  • Vähentää ympäristöön ja yhteiskuntaan kohdistuvia riskejä.
  • Varautua mahdollisiin sääntelymuutoksiin.
  • Parantaa yrityksen kykyä reagoida kriiseihin.

Mittarit:

  • Ympäristöriskien määrä ja vakavuus.
  • Vaikutukset yhteiskuntaan (esim. vaikutukset paikallisyhteisöihin).
  • Sääntelyn noudattamisen taso (compliance rate).
  • Kriisinhallintasuunnitelmien määrä ja laatu.

2. Kustannustehokkuuden strategia

Kestävyys ja vastuullisuus voivat myös tuoda merkittäviä säästöjä. Kustannustehokkuuden strategia pyrkii vähentämään resurssien käyttöä ja jätteiden syntymistä. Esimerkiksi energiatehokkaat teknologiat ja prosessien optimointi voivat vähentää energiankulutusta ja siten alentaa kustannuksia. Samoin kierrätyksen ja uudelleenkäytön lisääminen vähentää materiaalikustannuksia. Näin yritys voi parantaa tulostaan samalla kun se edistää kestävää kehitystä.

Tavoitteet:

  • Vähentää toimintakustannuksia kestävien käytäntöjen kautta.
  • Parantaa resurssien tehokasta käyttöä.
  • Lisätä kierrätyksen ja uudelleenkäytön tasoa.

Mittarit:

  • Energian ja materiaalien kulutuksen vähentäminen.
  • Jätteen määrän väheneminen.
  • Säästöt kestävyystoimenpiteiden kautta.
  • Kierrätysprosentti.

3. Erottautumisen strategia

Markkinoilla erottuminen on keskeistä kilpailukyvyn säilyttämiseksi. Erottautumisen strategia hyödyntää kestävyys- ja vastuullisuustekijöitä yrityksen brändin rakentamisessa. Kuluttajat arvostavat yhä enemmän yrityksiä, jotka ottavat vastuuta ympäristöstä ja yhteiskunnasta. Yritykset voivat esimerkiksi korostaa ekologisesti kestäviä tuotteitaan tai vastuullisia toimitusketjujaan markkinoinnissaan. Tämä lisää asiakkaiden luottamusta ja sitoutumista yritykseen.

Tavoitteet:

  • Luoda kilpailuetua kestävien ja vastuullisten toimintatapojen avulla.
  • Parantaa brändin mainetta ja asiakasuskollisuutta.
  • Laajentaa markkinaosuutta kestävien tuotteiden avulla.

Mittarit:

  • Asiakastyytyväisyys ja -uskollisuus.
  • Brändin tunnettuus ja arvostus kestävyyden näkökulmasta.
  • Markkinaosuuden kasvu.
  • Kestävien tuotteiden myynti ja osuus kokonaismyynnistä.

4. Missiolähtöinen strategia

Missiolähtöinen strategia perustuu yrityksen arvoihin ja missioon. Se tarkoittaa, että kestävyys ja vastuullisuus ovat integroituja osia yrityksen ydintoimintaa ja päätöksentekoa. Tämä strategia korostaa pitkäjänteistä sitoutumista kestävään kehitykseen ja yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen. Yritykset, jotka toimivat missiolähtöisesti, houkuttelevat työntekijöitä, asiakkaita ja sijoittajia, jotka jakavat saman arvomaailman.

Tavoitteet:

  • Tukea yrityksen arvoja ja missiota kestävyyden kautta.
  • Luoda positiivinen vaikutus ympäristöön ja yhteiskuntaan.
  • Vahvistaa yrityksen identiteettiä vastuullisena toimijana.

Mittarit:

  • Yrityksen arvojen ja mission näkyminen käytännön toimissa.
  • Ympäristö- ja yhteiskuntavaikutukset (esim. CO2-päästöt, yhteisöjen tuki).
  • Työntekijöiden ja sidosryhmien sitoutuminen yrityksen missioon.
  • Raportointi ja viestintä missiolähtöisistä toimista.

5. Muutosagentin strategia

Muutosagentin strategia tarkoittaa, että yritys ottaa aktiivisen roolin kestävän kehityksen edistämisessä laajemmin. Tämä voi tarkoittaa uusien innovatiivisten ratkaisujen kehittämistä, alan käytäntöjen muuttamista tai poliittisen vaikuttamisen kautta kestävien käytäntöjen edistämistä. Muutosagentit eivät vain sopeudu muutokseen, vaan myös ajavat sitä eteenpäin. Tämä strategia voi tuoda merkittävää kilpailuetua ja nostaa yrityksen asemaa kestävyyden edelläkävijänä.

Tavoitteet:

  • Toimia edelläkävijänä kestävän kehityksen alalla.
  • Vaikuttaa toimialan ja yhteiskunnan kestävyyskäytäntöihin.
  • Innostaa ja ohjata muita organisaatioita kohti kestävyyttä.

Mittarit:

  • Innovaatioiden määrä ja laatu kestävyyden alalla.
  • Vaikuttavuus toimialan standardeihin ja sääntelyyn.
  • Verkostojen ja kumppanuuksien määrä ja laatu.
  • Kestävyyden edistämiseen liittyvien kampanjoiden ja hankkeiden tulokset.

Kestävyys ja vastuullisuus eivät ole pelkästään trendejä, vaan välttämättömyyksiä nykypäivän toiminnassa. Yritykset ja organisaatiot, jotka omaksuvat vastuullisuus ja kestävän kehityksen strategiaa, voivat hallita riskejä, parantaa kustannustehokkuutta, erottua kilpailijoistaan, toimia arvojensa mukaisesti ja edistää positiivista muutosta. Näin ne eivät ainoastaan paranna omaa toimintaansa, vaan myös edistävät kestävää kehitystä laajemmin. Hyvät tavoitteet ja mittarit auttavat yrityksiä arvioimaan ja seuraamaan kestävyyteen ja vastuullisuuteen liittyvien strategioidensa tehokkuutta ja vaikuttavuutta.

Kiinnostaako vastuullisuuden ja kestävän kehityksen raportointi aiheet? Käy lukemassa muut artikkelit blogisarjassa!

  1. Kestävä kehitys ja vastuullisuus: Vaikutus raportointiin (Osa 1)
  2. Kestävä kehitys ja vastuullisuus: Vaikutus raportointiin (Osa 2)
  3. Kestävä kehitys ja vastuullisuus: Vaikutus raportointiin (Osa 3)

Kestävyys- ja vastuullisuusraportointi: Miksi ne ovat tärkeitä?

Nykyään yhä useammat organisaatiot ymmärtävät kestävyys- ja vastuullisuusraportoinnin tärkeyden. Nämä raportoinnit, joissa käsitellään yrityksen taloudellisia, ympäristöön liittyviä ja sosiaalisia vaikutuksia, ovat tulleet keskeiseksi osaksi toimintastrategiaa. Mutta miksi nämä raportoinnit ovat niin tärkeitä?

Sidosryhmien Vaikutus

Sidosryhmät vaikuttavat merkittävästi siihen, miten organisaatiot raportoivat vastuullisuudesta ja kestävästä kehityksestä. Eri sidosryhmät vaativat organisaatioilta avoimuutta ja läpinäkyvyyttä toiminnastaan, ja heidän odotuksensa muokkaavat raportoinnin sisältöä ja laajuutta.

Asiakkaat: Tietoisuus ja Vaatimukset

Nykyajan asiakkaat ovat entistä tietoisempia ja vaativampia organisaatioiden vastuullisuuden suhteen. He haluavat tietää organisaatioiden toiminnasta monista eri näkökulmista, kuten miten tuotteet on valmistettu, millaisia ympäristövaikutuksia niillä on ja onko niiden tuotantoprosessi eettinen. Läpinäkyvä ja kattava vastuullisuusraportointi voi vahvistaa asiakkaiden luottamusta organisaatioon ja parantaa sen mainetta.

Osakkeenomistajat ja Sijoittajat: Riskienhallinta ja Päätöksenteko

Sijoittajat haluavat ymmärtää, miten yritys hallitsee vastuullisuusriskejä, jotka voivat vaikuttaa sen pitkän aikavälin arvoon. Vastuullisuusraportointi tarjoaa arvokasta tietoa, jonka avulla sijoittajat voivat tehdä tietoisempia päätöksiä. Lisäksi yritykset, jotka osoittavat sitoutumisensa vastuullisuuteen, voivat houkutella enemmän sijoituksia. Ekosijoittaminen on viime aikoina yleistynyt, ja tämä sijoitustyyppi tulee olemaan yhä tärkeämpää tulevaisuudessa. Yritysten ja organisaatioiden on pysyttävä askeleen edellä ja aloitettava vastuullisuusraportointi hyvissä ajoin, jos ne haluavat nauttia tämän tuomista eduista.

Työntekijät: Sitoutuminen ja Tyytyväisyys

Työntekijät arvostavat yrityksiä, jotka ottavat vastuullisuuden vakavasti. He ovat sitoutuneempia ja tyytyväisempiä työskennellessään yrityksessä, joka toimii eettisesti ja kestävästi. Jo työnhakuvaiheessa moni etsii vastuullisia työpaikkoja ja sulkee pois yritykset, joissa ei ole vastuullisuuden merkkejä. Vastuullisuusraportointi voi myös auttaa houkuttelemaan uusia työntekijöitä ja pitämään nykyiset työntekijät tyytyväisinä.

Lainsäätäjät ja Sääntelyelimet: Sääntöjen Noudattaminen

Organisaatioiden on noudatettava paikallisia ja kansainvälisiä sääntelyvaatimuksia, jotka usein edellyttävät tiettyjen vastuullisuusindikaattoreiden raportointia. Läpinäkyvä raportointi auttaa yrityksiä pysymään sääntöjen mukaisina ja vähentää riskiä sanktioille.

Yhteisöt ja Kansalaisjärjestöt: Sosiaalinen Vastuu

Paikallisyhteisöt ja kansalaisjärjestöt seuraavat tarkasti yritysten toimintaa ja sen vaikutuksia. He voivat vaatia yrityksiä raportoimaan toiminnan vaikutuksista paikallisyhteisöihin ja ympäristöön. Yhteistyö kansalaisjärjestöjen kanssa voi myös tarjota arvokasta palautetta ja parantaa yrityksen vastuullisuustoimia.

Toimittajat ja Kumppanit: Arvoketjun Hallinta

Yrityksen vastuullisuus ulottuu koko arvoketjuun, ja toimittajat sekä kumppanit voivat edellyttää vastuullisuusraportointia yhteistyön osana. Läpinäkyvä raportointi edistää avoimuutta ja luottamusta koko arvoketjussa.

Media ja Yleinen Mielipide: Maineenhallinta

Media voi nostaa esiin organisaatioiden vastuullisuusasioita, ja yleinen mielipide voi asettaa painetta organisaatioille parantaa raportointiaan ja käytäntöjään. Positiivinen mediahuomio voi vahvistaa organisaation mainetta, kun taas negatiivinen huomio voi johtaa maineen menetykseen.

Kilpailijat: Kilpailuetua

Kilpailijat voivat asettaa vertailukohtia vastuullisuusraportoinnille. Yritykset, jotka pystyvät osoittamaan parempaa vastuullisuutta, voivat saada kilpailuetua ja erottua positiivisesti markkinoilla.

Teknologian Rooli

Teknologia on keskeinen tekijä organisaatioiden kestävyys- ja vastuullisuusraportoinnissa. Se mahdollistaa tarkemman, läpinäkyvämmän ja tehokkaamman raportoinnin, mikä on välttämätöntä kestävän toiminnan harjoittamisessa.

Big Data ja Analytiikka

Big data ja analytiikka auttavat organisaatioita ymmärtämään toimintansa vaikutuksia yksityiskohtaisella tasolla. Esimerkiksi energiankulutuksen, hiilidioksidipäästöjen ja jätteiden seuranta voidaan tehdä reaaliaikaisesti, mikä auttaa organisaatioita tunnistamaan parannuskohteita ja tekemään dataan perustuvia päätöksiä.

IoT ja Sensoriteknologia

Esineiden internet (IoT) ja sensoriteknologia ovat mullistaneet tapoja, joilla organisaatiot keräävät tietoa ympäristövaikutuksistaan. Anturit voivat mitata muun muassa ilmanlaatua, vedenkulutusta ja energiankulutusta reaaliajassa. Näiden tietojen avulla organisaatiot voivat seurata ja optimoida resurssejaan sekä vähentää ympäristöjalanjälkeään.

Pilvipalvelut ja Datakeskukset

Pilvipalvelut tarjoavat skaalautuvia ja tehokkaita ratkaisuja datan tallentamiseen ja käsittelyyn. Yritykset voivat hyödyntää pilvipohjaisia alustoja vastuullisuusraportoinnin tietojen hallinnassa ja analysoinnissa. Pilvipalveluiden avulla tietojen jakaminen ja yhteistyö eri sidosryhmien kanssa on myös helpompaa ja turvallisempaa.

Blockchain ja Läpinäkyvyys

Blockchain-teknologia tuo mukanaan uusia mahdollisuuksia vastuullisuusraportoinnin läpinäkyvyyden ja luotettavuuden parantamiseksi. Blockchainin avulla organisaatiot voivat luoda muuttumattomia ja jäljitettäviä tietoketjuja, jotka osoittavat esimerkiksi raaka-aineiden alkuperän ja toimitusketjun vaiheet. Tämä lisää luottamusta raportointiin ja auttaa estämään vihreän pesun eli harhaanjohtavan viestinnän ympäristöystävällisyydestä.

Digitaaliset Alustat ja Automaatio

Digitaaliset alustat ja automaatiotyökalut helpottavat vastuullisuusraportoinnin prosessien hallintaa. Ne voivat automatisoida tiedonkeruun, analyysin ja raportoinnin, mikä vähentää manuaalisen työn tarvetta ja minimoi inhimilliset virheet. Tämä nopeuttaa raportointiprosessia ja parantaa sen tarkkuutta.

AI ja Koneoppiminen

Tekoäly (AI) ja koneoppiminen tuovat uusia mahdollisuuksia ennakoivaan analytiikkaan ja strategiseen päätöksentekoon. AI voi tunnistaa trendejä ja malleja suurista tietomääristä, mikä auttaa yrityksiä ennakoimaan tulevia haasteita ja mahdollisuuksia. Esimerkiksi koneoppiminen voi auttaa optimoimaan energiankulutusta ja vähentämään päästöjä ennustamalla kulutushuippuja ja ehdottamalla tehokkaampia toimintatapoja.

Pitkän Aikavälin Hyödyt

Nykyajan toimintaympäristössä kestävyys ja vastuullisuus eivät ole enää valinnaisia, vaan ne ovat elintärkeitä menestyksen ja kilpailukyvyn kannalta. Organisaatiot, jotka ottavat kestävyyden ja vastuullisuuden vakavasti ja raportoivat niistä avoimesti, nauttivat useista pitkän aikavälin hyödyistä. Tässä tarkastelemme näitä hyötyjä ja miksi kestävyys- ja vastuullisuusraportointi on strategisesti tärkeää.

Luottamuksen Rakentaminen ja Maineen Vahvistaminen

  • Avoimuus ja luotettavuus: Säännöllinen ja läpinäkyvä vastuullisuusraportointi osoittaa, että organisaatio toimii avoimesti ja on valmis ottamaan vastuun toimistaan. Tämä rakentaa luottamusta sidosryhmien, kuten asiakkaiden, sijoittajien ja työntekijöiden keskuudessa.
  • Positiivinen maine: Organisaatiot, jotka panostavat kestävyyteen ja vastuullisuuteen, voivat vahvistaa mainettaan eettisinä ja vastuullisina toimijoina. Tämä voi johtaa parempaan asiakasuskollisuuteen ja houkutella uusia asiakkaita, jotka arvostavat kestävää kehitystä.

Taloudellinen Hyöty

  • Säästöt ja tehokkuus: Vastuullisuusraportointi voi paljastaa mahdollisuuksia vähentää kustannuksia, esimerkiksi energian ja materiaalien käytön tehostamisella. Tämä voi johtaa merkittäviin säästöihin pitkällä aikavälillä.
  • Sijoittajien kiinnostus: Vastuullisesti toimivat yritykset ovat houkuttelevampia sijoittajille, jotka etsivät pitkäaikaisia ja kestäviä sijoituskohteita. Tämä voi johtaa parempiin rahoitusehtoihin ja lisääntyneeseen sijoittajien kiinnostukseen.

Parempi Riskienhallinta

  • Ennakoiva riskienhallinta: Kestävyys- ja vastuullisuusraportointi auttaa tunnistamaan ja hallitsemaan riskejä, jotka liittyvät ympäristöön, sosiaalisiin tekijöihin ja hallintoon (ESG-riskit). Tämä voi suojata yritystä tulevilta haasteilta ja kriiseiltä.
  • Sääntelyn noudattaminen: Raportointi auttaa varmistamaan, että organisaatio noudattaa paikallisia ja kansainvälisiä sääntelyvaatimuksia. Tämä vähentää riskiä sanktioille ja oikeudellisille haasteille.

Innovaatio ja Kilpailuetu

  • Innovaatioiden ajuri: Vastuullisuusraportointi kannustaa organisaatioita etsimään uusia ja innovatiivisia ratkaisuja ympäristö- ja sosiaalisiin haasteisiin. Tämä voi johtaa uusiin tuotteisiin, palveluihin ja liiketoimintamalleihin, jotka erottavat organisaation kilpailijoistaan.
  • Kilpailuetu: Organisaatiot, jotka integroituvat kestävyyden strategiaansa, voivat saavuttaa merkittävän kilpailuedun. Kestävä kehitys on yhä tärkeämpi tekijä kuluttajien, työntekijöiden ja sijoittajien päätöksenteossa.

Työntekijöiden Sitoutuminen ja Rekrytointi

  • Työntekijöiden sitoutuminen: Vastuullisuusraportointi voi parantaa työntekijöiden tyytyväisyyttä ja sitoutumista. Työntekijät arvostavat työskentelyä organisaatiossa, joka jakaa heidän arvonsa ja panostaa kestävään kehitykseen.
  • Rekrytoinnin etu: Organisaatiot, jotka tunnetaan vastuullisista käytännöistään, ovat houkuttelevampia potentiaalisille työntekijöille. Tämä voi auttaa houkuttelemaan ja säilyttämään parhaita kykyjä.

Pitkäaikainen Kestävä Kasvu

  • Pitkäaikainen strategia: Kestävyys- ja vastuullisuusraportointi auttaa organisaatioita kehittämään pitkäaikaisia strategioita, jotka keskittyvät kestävään kasvuun. Tämä voi varmistaa toiminnan jatkuvuuden ja menestyksen myös tulevaisuudessa.
  • Yhteiskunnallinen vaikutus: Vastuullisesti toimivat organisaatiot voivat tehdä merkittävän positiivisen vaikutuksen yhteiskuntaan ja ympäristöön. Tämä luo kestävän tulevaisuuden paitsi organisaatiolle itselleen, myös laajemmin yhteiskunnalle.

Vastuullisuusraportointi ei ole vain trendi, vaan olennainen osa nykyaikaista toimintaa. Organisaatioiden on jatkuvasti arvioitava ja mukautettava raportointikäytäntöjään vastatakseen sidosryhmien muuttuviin tarpeisiin. Tämä ei ole pelkästään toiminnan etu, vaan myös vastuullisen ja kestävän toiminnan perusta. Kun organisaatiot tekevät huolella kestävyys- ja vastuullisuusraportointia, ne voivat luoda pitkäaikaista arvoa ja kestävää menestystä. Se tarjoaa useita pitkän aikavälin hyötyjä, kuten luottamuksen rakentamista, taloudellisia säästöjä, parempaa riskienhallintaa, innovaatioita, kilpailuetua, työntekijöiden sitoutumista ja kestävää kasvua.

Kestävä kehitys ja vastuullisuus ovat nousseet merkittäviksi teemoiksi liiketoiminnassa ja yhteiskunnassa. Blogisarjan ensimmäisessä osassa todettiin, että tämä muutos on laajentanut raportointikenttää merkittävästi. Tämän laajenemisen myötä on alettu raportoida taloudellisten asioiden lisäksi myös organisaatioiden vaikutuksista ympäristöön ja sosiaalisiin näkökulmiin.

Organisaatiot ympäri maailmaa ovat yhä tietoisempia ympäristönsuojelun, sosiaalisen vastuun ja hyvän hallintotavan (ESG) merkityksestä. Tämä kehitys on johtanut monien standardien ja lainsäädännön luomiseen, jotka ohjaavat organisaatioiden toimintaa ja raportointia. Tässä blogissa tarkastellaan näiden standardien ja lainsäädännön vaikutuksia organisaatioiden raportointiin.

Kestävän kehityksen standardit

Monet standardit ja viitekehykset ovat tärkeitä työkaluja organisaatioille, jotka haluavat raportoida kestävyystoimistaan. On hyvä huomioida, että kaikki standardit eivät vielä koske kaikkia organisaatioita. Kuitenkin nämä tulevat jossain vaiheessa välttämättömiksi kaikille, joten suositellaan aloittamaan niiden suunnittelu ja ymmärtäminen hyvissä ajoin. Seuraavassa on muutamia keskeisiä standardeja:

GRI-standardi (Global Reporting Initiative):

GRI on yksi maailman tunnetuimmista kestävän kehityksen raportointiviitekehyksistä. Se tarjoaa organisaatioille selkeät ohjeet ympäristöön, sosiaalisiin asioihin ja hallintoon liittyvien tietojen raportointiin. GRI-standardien avulla organisaatiot voivat tuottaa vertailukelpoisia ja luotettavia raportteja, jotka vastaavat sidosryhmien odotuksiin.

SASB-standardit (Sustainability Accounting Standards Board):

SASB kehittää toimialakohtaisia standardeja, jotka auttavat organisaatioita raportoimaan kestävyystoiminnastaan sijoittajille merkityksellisellä tavalla. SASB-standardit keskittyvät taloudellisesti merkittäviin kestävyysaiheisiin, jotka voivat vaikuttaa yrityksen taloudelliseen suorituskykyyn.

TCFD-suositukset (Task Force on Climate-related Financial Disclosures):

TCFD:n suositukset tarjoavat viitekehyksen ilmastonmuutokseen liittyvien taloudellisten riskien ja mahdollisuuksien raportointiin. Suositukset kannustavat yrityksiä arvioimaan ja ilmoittamaan, miten ilmastonmuutos voi vaikuttaa niiden liiketoimintaan ja taloudelliseen tilanteeseen.

UN Global Compact:

UN Global Compact on viitekehys, jonka avulla organisaatiot voivat sitoutua YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin (SDG). Se kannustaa yrityksiä ja muita organisaatioita noudattamaan kymmentä periaatetta, jotka liittyvät ihmisoikeuksiin, työelämän normeihin, ympäristönsuojeluun ja korruption torjuntaan.

International Organization for Standardization (ISO):

ISO kehittää ja julkaisee kansainvälisiä standardeja, jotka kattavat laajan valikoiman aloja, mukaan lukien teknologia, turvallisuus, ympäristö ja elintarviketurvallisuus. Näiden standardien tarkoituksena on parantaa tuotteiden, palveluiden ja järjestelmien laatua, turvallisuutta ja tehokkuutta sekä helpottaa kansainvälistä kauppaa ja yhteistyötä. Suomessa tästä vastaa Suomen Standardoimisliitto SFS.

Nordic Sustainability Reporting Standard (NSRS):

NSRS ohjaa yrityksiä raportoimaan ympäristöön, sosiaaliseen vastuuseen ja hallintotapaan (ESG) liittyviä tietoja. NSRS pyrkii yhtenäistämään ja selkeyttämään kestävän kehityksen raportointikäytäntöjä, jotta eri sidosryhmät, kuten sijoittajat ja kuluttajat, voivat paremmin vertailla organisaatioiden suoriutumista kestävän kehityksen näkökulmasta. Standardi korostaa läpinäkyvyyttä, vastuullisuutta ja raportoinnin vertailukelpoisuutta Pohjoismaissa toimivien yritysten kesken.

Voluntary Sustainability Reporting Standard (VSRS):

VSRS on ohjeistus, jota organisaatiot voivat vapaaehtoisesti noudattaa raportoidessaan toiminnastaan kestävän kehityksen näkökulmasta. VSRS auttaa yrityksiä tuomaan esiin, miten ne huomioivat ympäristöön, yhteiskuntaan ja talouteen liittyvät tekijät liiketoiminnassaan. Sekä VSRS että NSRS ovat työkaluja, jotka on tarkoitettu avustamaan pienempiä organisaatioita.

Lainsäädäntö ja sääntely

Monet maat ja alueet ovat ottaneet käyttöön lainsäädäntöä ja sääntelyä, jotka vaativat organisaatioita raportoimaan kestävyys- ja vastuullisuustoimistaan. Tässä muutamia esimerkkejä:

EU:n Taksonomia-asetus:

EU:n Taksonomia-asetus on osa Euroopan unionin kestävän rahoituksen toimintasuunnitelmaa. Sen tarkoituksena on luoda yhtenäinen luokitusjärjestelmä kestävälle taloudelliselle toiminnalle. Asetus määrittelee, millaisia investointeja voidaan pitää ympäristön kannalta kestävinä. Tavoitteena on ohjata sijoituksia kohti kestävämpiä hankkeita ja estää ns. viherpesua, jossa organisaatiot tai rahoituslaitokset esittävät toimintansa ympäristöystävällisempänä kuin se todellisuudessa on. Taksonomian avulla pyritään myös edistämään EU:n ilmasto- ja ympäristötavoitteiden saavuttamista vuoteen 2030 mennessä.

CSRD-direktiivi (Corporate Sustainability Reporting Directive):

CSRD-direktiivi on Euroopan unionin asetus, joka edellyttää organisaatioilta laajempaa ja tarkempaa raportointia kestävyydestä ja vastuullisuudesta. Se laajentaa nykyistä organisaatiovastuullisuusraportointia koskevaa NFRD-direktiiviä (Non-Financial Reporting Directive). CSRD-direktiivin tavoitteena on parantaa organisaatioiden vastuullisuusraportoinnin laatua, vertailukelpoisuutta ja läpinäkyvyyttä, jotta sidosryhmät voivat paremmin arvioida organisaatioiden kestävyyttä ja vastuullisuustoimia. Direktiivi koskee kaikkia suuria yrityksiä sekä listattuja pk-yrityksiä ja vaatii yrityksiä raportoimaan muun muassa ympäristövaikutuksista, sosiaalisista tekijöistä ja hallintotavoista (ESG-tekijät).

  • European Sustainability Reporting Standard (ESRS)

ESRS on Euroopan unionin asettamat standardit, jotka määrittävät yrityksille pakolliset kestävyyden raportointivaatimukset. ESRS kehitettiin osana EU:n kestävän rahoituksen agendaa ja CSRD-direktiiviä. Standardit kattavat laajasti erilaisia kestävyyden osa-alueita, kuten ympäristövaikutukset, sosiaaliset tekijät ja hyvän hallintotavan käytännöt, kuten riskienhallintaan ja sisäiseen tarkastukseen. Verrattuna CSRD-direktiiviin, ESRS määrittelee raportoinnin konkreettisemman sisällön.

Yhdysvaltojen SEC:n ESG-säännökset:

Yhdysvaltain arvopaperimarkkinaviranomainen SEC (Securities and Exchange Commission) on asettanut sääntöjä, jotka liittyvät ympäristöön, yhteiskuntaan ja hallintotapaan (ESG, Environmental, Social, and Governance). Nämä säännökset edellyttävät, että julkisesti noteeratut yritykset raportoivat ESG-tekijöihin liittyvistä tiedoista, jotta sijoittajat voivat arvioida yritysten kestävyyttä ja vastuullisuutta. SEC:n ESG-säännökset keskittyvät erityisesti seuraaviin alueisiin:

  • Ilmastoraportointi: Organisaatioiden on annettava tietoa ilmastoriskeistä ja niiden vaikutuksesta liiketoimintaan, mukaan lukien hiilidioksidipäästöt ja ilmastonmuutoksen aiheuttamat taloudelliset riskit.
  • Inhimillinen pääoma: Raportoinnin on sisällettävä tietoa työntekijöiden monimuotoisuudesta, työoloista, palkkauksesta ja koulutuksesta.
  • Yritysten hallintotapa: Organisaatioiden on ilmoitettava hallintotapaan liittyvistä käytännöistä, kuten johtajien palkitsemisesta, hallituksen kokoonpanosta ja eettisistä ohjeista.

Yritysvastuudirektiivi (Corporate Sustainability Due Diligence Directive; CSDDD):

Yritysvastuudirektiivi on Euroopan unionin säätämä laki, joka asettaa suurille yrityksille velvollisuuden kartoittaa, estää, lieventää ja korjata ihmisoikeuksiin ja ympäristöön kohdistuvia haitallisia vaikutuksia liiketoiminnassaan ja arvoketjuissaan. Direktiivi edellyttää yrityksiltä:

  • Riskien tunnistaminen ja arviointi: Yritysten on jatkuvasti tunnistettava ja arvioitava todellisia ja potentiaalisia haittavaikutuksia ihmisoikeuksille ja ympäristölle.
  • Ennaltaehkäisy- ja lieventämistoimet: Yritysten on toteutettava toimia näiden riskien ennaltaehkäisemiseksi ja lieventämiseksi.
  • Seuranta ja raportointi: Yritysten on seurattava due diligence -prosessien tehokkuutta ja raportoitava vuosittain julkisesti.
  • Sidosryhmien kuuleminen: Yritysten on konsultoitava asianomaisia osapuolia, kuten työntekijöitä, yhteisöjä ja kansalaisjärjestöjä.
  • Korjaavat mekanismit: Yritysten on luotava tai osallistuttava mekanismeihin, jotka tarjoavat korvauksia haittavaikutuksista kärsiville.

Jokaisesta näistä standardeista ja direktiiveistä voisi kirjoittaa oman blogin. Tarkoituksena ei kuitenkaan ollut käydä näitä yksityiskohtia läpi, vaan saada kokonaiskuva siitä, miten uudet standardit ja lainsäädäntö ovat vaikuttaneet raportointiin. Sillä kestävän kehityksen ja vastuullisuuden standardit sekä lainsäädäntö ovat muuttaneet organisaatioiden raportointikäytäntöjä merkittävästi. Ne lisäävät läpinäkyvyyttä, parantavat vertailukelpoisuutta ja kannustavat organisaatioita integroimaan vastuullisuusnäkökulmat toimintaansa. Tarkoituksena näillä erilaisilla raportoinneilla ei ole kertoa vastuullisuudesta, vaan kehittää siihen liittyviä asioita. Raportointi toimii työkaluna nykyisen tilanteen ymmärtämiseksi ja parannuskohteiden löytämiseksi. Näin raportoinnilla voidaan turvata tulevaisuus seuraaville sukupolville. Organisaatiot, jotka omaksuvat nämä standardit ja lainsäädännön vaatimukset, voivat parantaa mainettaan, saavuttaa kilpailuetua ja edistää kestävämpää tulevaisuutta.

Kestävän kehityksen ja vastuullisuuden raportoinnin merkitys kasvaa jatkuvasti, ja organisaatioiden on tärkeää pysyä ajantasalla uusista vaatimuksista ja käytännöistä. Tämä auttaa niitä vastaamaan sidosryhmien odotuksiin ja varmistamaan pitkäjänteisen menestyksen kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti.

Blogisarjamme jatkuu! Seuraavalla kerralla käsittelemme muun muassa teknologioiden roolia, sidosryhmien vaikutusta, pitkän aikavälin hyötyjä ja sitä, mitä nämä tähän mennessä käsitellyt asiat merkitsevät tulevaisuudessa. Kannattaa pitää silmät auki!

Viime vuosikymmenien aikana kestävä kehitys on noussut yhdeksi merkittävimmistä tekijöistä, jotka muokkaavat organisaatioiden toimintaa ja strategioita. Tämä muutos ei ole pelkästään ympäristötietoisuuden kasvua, vaan se on tuonut mukanaan myös merkittäviä muutoksia tapaan, jolla organisaatiot raportoivat toiminnastaan. Kestävä kehitys on vaikuttanut raportointikäytäntöihin monin tavoin, ja tässä blogissa tarkastelemme tätä kehitystä ja sen vaikutuksia tarkemmin.

Laajempi raportointikenttä

Aikaisemmin organisaatioiden raportointi keskittyi pääasiassa taloudellisiin tuloksiin, mutta nykyään tämä ei enää riitä. Kestävä kehitys on laajentanut raportointikenttää niin, että taloudellisten tietojen lisäksi organisaatioiden tulee raportoida myös ympäristövaikutuksistaan ja sosiaalisista tekijöistä. Vastuullisuuden ja kestävän kehityksen laajempi raportointikenttä kattaa monipuolisesti eri näkökulmia ja osa-alueita, jotka liittyvät organisaation toiminnan vaikutuksiin ympäristön, yhteiskunnan ja talouden kannalta. Tähän raportointikenttään kuuluvat muun muassa seuraavat osa-alueet:

  • Ympäristövastuu: Raportointi kattaa organisaation toiminnan ympäristövaikutukset, kuten hiilidioksidipäästöt, energiankulutus, vedenkäyttö, jätteiden käsittely ja luonnonvarojen kestävä käyttö. Raportit voivat sisältää myös strategioita ja toimenpiteitä ympäristövaikutusten vähentämiseksi.
  • Sosiaalinen vastuu: Tämä osa-alue käsittelee organisaation vaikutuksia työntekijöihin, asiakkaisiin, yhteisöihin ja muihin sidosryhmiin. Tärkeitä aiheita ovat työolot, työntekijöiden oikeudet, tasa-arvo, koulutus ja yhteisön kehittäminen.
  • Taloudellinen vastuu: Raportit tarkastelevat taloudellista suorituskykyä ja kestävyyttä. Tämä sisältää taloudellisten riskien ja mahdollisuuksien hallinnan, vastuullisen sijoittamisen, verojen maksun ja taloudellisen läpinäkyvyyden.
  • Eettiset periaatteet ja hyvä hallintotapa: Tähän kuuluvat organisaation johtamisjärjestelmät, eettiset periaatteet, korruption torjunta, avoimuus ja vastuuvelvollisuus. Raportoinnissa käsitellään myös hallitusten rakenteita ja päätöksentekoprosesseja.
  • Sidosryhmien osallistuminen: Organisaatiot raportoivat sidosryhmien kuulemisesta ja osallistamisesta päätöksentekoon sekä siitä, miten sidosryhmien odotukset ja tarpeet otetaan huomioon toiminnassa.
  • Kestävän kehityksen tavoitteiden (SDG) edistäminen: Monissa raporteissa käsitellään, miten organisaatio edistää YK:n kestävän kehityksen tavoitteita (Sustainable Development Goals, SDG) ja miten ne integroidaan organisaation strategiaan ja toimintaan.
  • Innovaatio ja kestävä liiketoiminta: Tämä osa-alue kattaa kestävien innovaatioiden ja liiketoimintamallien kehittämisen. Raporteissa voidaan tarkastella, miten organisaatiot hyödyntävät teknologiaa ja uusia ratkaisuja kestävyyden parantamiseksi.
  • Raportointistandardit ja -kehykset: Raportoinnissa hyödynnetään kansainvälisiä standardeja ja viitekehyksiä, kuten Global Reporting Initiative (GRI), Integrated Reporting (IR), Sustainability Accounting Standards Board (SASB) ja Task Force on Climate-related Financial Disclosures (TCFD; vuonna 2023 IFRS Foundation otti tämän haltuun).

Laajempi raportointikenttä pyrkii tarjoamaan kattavan ja monipuolisen kuvan organisaation vastuullisuudesta ja kestävän kehityksen toimista sekä edistämään läpinäkyvyyttä ja sidosryhmien luottamusta.

Uutta raportointia

Raportointikentän laajeneminen vastuullisuuden ja kestävän kehityksen myötä on luonnollisesti tuonut mukanaan myös erilaisia raportointitapoja. Usein nämä muodostuvat eri direktiiveistä tai ovat kehitetty niin, että on yksi tapa raportoida jotain tiettyä asiaa. Näitä löytyy loputtomasti, mutta käydään läpi muutamia tässä. On tärkeää huomioida, että eri kokoisilla organisaatioilla ja eri toimialoilla on erilaisia vaatimuksia raportoinnista, eikä tässä ole tarkoitus ehdottaa, mitä pitää raportoida, vaan tarkastella, kuinka laaja tämä uusi raportointikenttä on.

Tässä lyhyet kuvaukset:

  • Toimintakertomus: Yrityksen tai organisaation vuotuinen raportti, joka kuvaa sen toiminnan ja taloudellisen tilanteen. Se sisältää tilinpäätöksen, hallituksen selostuksen toiminnasta sekä mahdolliset muutokset ja kehitykset. Tässä yleensä käsitellään miten eri kestävän kehityksen tai vastuullisuuden teemoja ja miten ne ilmentyvät toiminnassa ja strategiassa.
  • Hyvinvointikertomus: Raportti, joka käsittelee väestön hyvinvointia eri näkökulmista, kuten terveyden, elinolojen ja sosiaalisten tekijöiden kautta. Tavoitteena on tarjota kattava kuva hyvinvoinnin tilasta ja kehityssuunnista.
  • Voluntary Local Review (VLR): Paikallistason vapaaehtoinen katsaus, jossa kaupungit ja kunnat raportoivat edistymisestään YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa. VLR:t ovat työkaluja paikallisen kestävän kehityksen edistämiseksi ja globaalien tavoitteiden paikallistamiseksi.
  • Kestävän kehityksen raportti: Raportti, joka käsittelee organisaation toiminnan vaikutuksia ympäristöön, yhteiskuntaan ja talouteen. Se esittelee kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisen edistymistä ja strategioita ympäristövastuun parantamiseksi.
  • Ilmastovahti: Työkalu tai järjestelmä, joka seuraa ja raportoi ilmastonmuutokseen liittyvistä toimenpiteistä ja niiden vaikutuksista. Ilmastovahti voi tarjota tietoa päästöjen vähentämisestä, ilmastotoimien vaikutuksista ja edistymisestä ilmastotavoitteissa.
  • Laadunarviointityökalu (CAF): Common Assessment Framework (CAF) on julkishallinnon organisaatioiden käyttöön tarkoitettu laadunarviointityökalu. Se perustuu kokonaisvaltaiseen laadunhallintaan ja auttaa organisaatioita parantamaan toimintaansa arvioimalla ja kehittämällä niiden prosesseja ja palveluita.

Näillä raportointitavoilla ja työkaluilla on tarkoitus antaa kattava kuva organisaation toiminnasta vastuullisuusnäkökulmasta sekä sisäisesti että ulkoisesti eri sidosryhmille. Sisäisesti nämä auttavat organisaatioita ottamaan nämä asiat huomioon strategisessa johtamisessa ja toiminnan kehittämisessä.

Raportointikenttä on laaja ja se jatkuvasti kasvaa. Uusia standardeja kehitetään ja sitä myötä uusia raportointeja ilmestyy. Vaikka raportointivaatimukset eivät välttämättä vielä pädet kaikkiin organisaatioihin, pitkällä aikavälillä nämä tulevat olemaan kaikkien realiteettia. Seuraavissa blogeissa jatkamme tätä tarkastelua standardeista, lainsäädännöistä ja eri rooleista kestävän kehityksen ja vastuullisuuden vaikutuksessa organisaatioiden raportointiin. Silloin myös tuodaan kaikki yhteen, kun pohditaan, miten nämä muutokset ilmenevät tulevaisuudessa ja mitä tämä tarkoittaa pitkällä aikavälillä.